II. maailmansodan ravistellessa Eurooppaa ja natsien sotakoneiston jyrätessä maan toisensa perään, epätoivoinen Britannia kääntyi Amerikan autoteollisuuden puoleen. Sota-asiantuntijat näkivät Saksalaisten korkeasti motorisoidun sotataktiikan ymmärtäen konfliktista kehittyvän eräänlaisen koneiden sodan. Taistelukentille tarvittaisiin nopea ja kevyt nelivetoinen ajoneuvo, joka kykenisi kuljettamaan kolmea miestä ja raskaan konekiväärin vaikeassa vuoristossa, tarjoten viholliselle pienen maalin sekä operoimaan etulinjassa nopeana partioautona.
USA ei ollut vielä mukana sodassa, mutta maan johtajat näkivät mihin suuntaan asiat kehittyvät. Heinäkuussa 1940 Adolf Hitler tilasi GM:ltä 10 000 panssarivaunua ilmoittaen: "Ei tarvitse laivata niitä - voimme ottaa ne mukaamme matkalla läpi Detroitin".
19.07.1940 - tilausAmerikan Bantamin tehtaalle kokoontui komitea joka koostui Spicer:in suunnitelijoista, kolmesta armeijan suunnittelijasta ja autonvalmistajista, Majuri Robert G. Howien johdolla selvittämään ajoneuvon perusvaatimukset.
Nelivetoisen ajoneuvon tulisi olla varustettu vähintään 40 hp:n moottorilla, kulkea vähintään 50 mph, kuljettaa kolme miestä ja kiinteästi asennetun 0.30cal Browning konekiväärin, mahtua tiettyihin mittoihin ja painorajaan sekä varustaa se alas kääntyvällä tuulilasilla. Voittaakseen tarjouskilpailun tulisi ensimmäiset 70 ajoneuvoa kultakin toimittaa 75 vrk:n kuluessa ja ensimmäinen prototyyppi 49 vrk:n kuluessa armeijan ajoneuvotestauskeskukseen Camp Holabirdiin.
21.09.1940 - tarjouskilpailu
Amerikan Bantam BRC 40 (1940 Bantam Reconnaissance Car) oli ainoa jonka prototyyppi valmistui annetuun määräpäivään 23.9.-40 mennessä. BRC 40 valmistui 21. Syyskuuta joten tehtaalle jäi 2 vrk aikaa ajaa 240 km testiajoa jonka jälkeen pääsuunnittelija Karl Probst ja tehtaan pääjohtaja Harold Crist, yksinkertaisesti kiipesivät ajoneuvoon ja ajoivat läpi Pennsylvanian, saapuen Camp Holabirdiin Marylandiin vain puolituntia ennen määräaikaa.
Armeija testasi eri puolilla maata olevilla testiradoilla BRC 40 prototyypiä yhteensä noin 5500 km. 45 hp:n 112 cid moottorilla varustettu Bantam oli puutteistaan huolimatta menestys. Seuraaviin 69:n testiajoneuvoon tehtiin pieniä parannuksia ja uudeksi tyyppimerkinnäksi tuli Bantam BRC 60 Mark II.
13.11.1940 - tarjouskilpailu
Kahden kilpakumppanin prototyypit valmistuivat myöhässä.Willys-Overlandin "Quad"(vas.) toimitettiin Camp Holabirdiin 13.11.1940, ja
Fordin "Pygmy"(oik.) kymmenen päivää myöhemmin 23.11.1940, joten koko tuotanto olisi kuulunut mennä Bantamille, mutta armeijan ajoneuvohankintakomitea epäili pienen Bantamin kykyä massatuotantoon ja suositteli tilauksen jakamista Willyksen, Fordin ja Bantamin kesken. Kukin valmistaja palkittaisiin 1500 ajoneuvon tilauksella kunhan prototyypit täyttäisivät armeijan vaatimukset.
Kullakin prototyypillä oli omat vahvuutensa ja heikkoutensa. Bantamissa oli pienin polttoaineen kulutus. Fordissa oli paras ohjaus ja ajoasento mutta vähiten kiinnostava tekniikka, modifoitu Ford/Ferguson "Dearborn" traktorinmoottori A-mallin vaihteistolla. Willys Quad oli taas ylipainoinen, mutta siinä oli ylivertainen 60 hp:n "Go Devil" moottori ja se oli suoritus kykyisin testiradoilla.
Willys kevensi Quad:ia asentamalla siihen mm. kevyemmän Pygmyn kaltaisen jäähdyttäjän säleikön, rattivaihteenvalitsimen ja muotoilemalla uudelleen keulaa ja lokasuojia. Uusi malli sai nimekseen Willys "MA" Command Reconnaissance(kuva vas.).Ford GP (General Purpose) oli lopulta hyvin Bantamin näköinen, ja ennen lopullisen tuotanto mallin standardoimista Bantam sai vielä 1175 ja Ford 2150 ajoneuvon lisätilauksen. Nämä varhaiset mallit ovat erittäin harvinaisia USA:ssa. Lähes kaikki laivattiin Atlantin yli Britanniaan ja Neuvostoliittoon.
1941 - standardisointi
Heinäkuussa 1941 lopullinen tuotantomalli haluttiin standardisoida ja tilaukset saisi ainoastaan yksi valmistaja. 
Ajoneuvon piti lopulta sitten perustua Willyksen "MA" runkoon ja tekniikaan, mutta varustettuna Fordin käsijarrulla ja lattia vaihteenvalitsimella. Etulokasuojat piti olla suorat ja Fordin konepellillä, ajovalot sijoittuisivat maskiin. Maski muuttui lopuksi vankempaan prässättyyn joka on säilynyt samankaltaisena tähän päivään asti. Lopullinen standardimalli sai sitten nimekseen Willys "MB".
Ford oikeutettiin valmistamaan lisensillä armeijalle Ford GPW:tä (General Purpose Willys).
Bantam päätyi lopulta valmistamaan mm. ¼ tonnin trailereita armeijalle. 1942 valmistetut Ford GPW ja Willys MB mallit erosivat toisistaan vain pienistä yksityiskohdista kuten F-logot pulttien kannoissa ja Ford teksti takalaidassa. Virallinen tyyppi oli "Truck ¼ ton, 4x4".
Sotilaat käyttivät lempinimeä Jeep, jonka alkulähteestä on erinäisiä teorioita. Vanhin viittaa 1936 "Eugene the Jeep" hahmoon E.C.Seqarin "Kipparikalle" (Popeye) sarjakuvassa. Toinen teoria on, että GP nopeasti sanottuna kuulosti "Jeep".
Armeijan joukot rakastivat jeeppiä. Se teki kaiken, meni mihin tahansa, oli uskollinen kuin koira, vahva kuin muuli, kantoi tuplasti sen mihin oli suunniteltu ja kuten eräs armeijan upseeri sanoi: "It can do everything except bake a cake".
1945 - sodan päätyttyä
1945 "sotajeepin" (MB & GPW) tuotanto päättyi kuten II maailmansotakin, mutta jo ennen sodan päättymistä kehittyi uusi käyttötarkoitus tälle sympaattiselle ajoneuvolle "Postwar & Agriculture" loivat pohjan uudelle "jeep universal" mallistolle.
1944 valmistuivat ensimmäiset 12 agrijeeppiä ja ensimmäinen "siviilimalli" CJ 2 A meni tuotantoon 1945. Nämä erosivat sotajeepistä sivulle asennetusta varapyörästä, avattavasta takalaidasta, lasinpyyhkimistään, ajovaloistaan, sivulle upotetusta polttoainekorkista ja väriltään.
Sotajeepistä sai alkunsa koko Willyksen tuleva automallisto Truckista Station Wagoniin.
Korean sota (1950 - 53) käynnisti uuden sotajeeppien sukupolven; M38 ja M38A1, mutta myös CJ-jeep mallisto kehittyi eteenpäin (CJ3A, CJ3B, CJ5 jne.) mutta onnistui silti säilyttämään fiiliksen josta Bantam Karl Probst ansaitsee kunnian. Jeeppiä voi kuvata lyhyesti lauseella: "Ultimate Freedom Machine".
Jeep-mallit kautta-aikain
| 1940 | 23.9 | Bantam BRC 40 (1940 Bantam Reconnaissance Car) Prototyyppi | Bantam BRC 60 Mark II (vain 69 kpl) | 13.11 | Willys "Quad" Prototyyppi | Willys MA | 23.11 | Ford "Pygmy" Prototyyppi | Ford GP (General Purpose) | 1941 | - | 45 | Willys MB 1 ton, 4x4 Truck (Ensim. 25 808 Fordin maskilla) | Ford GPW (General Purpose Willys) | 1945 | - | 49 | CJ-2A | 1946 | - | 63 | Station-Wagon | 1947 | - | 62 | Sedan Delivery & Truck | 1948 | - | 51 | Jeepster | - | 53 | CJ-3A | 1950 | - | 51 | M 38 | 1951 | - | 63 | M 38 A 1 & M 151 | 1952 | - | 62 | CJ-3B & M 606 | 1954 | - | 83 | CJ-5 | 1955 | - | 81 | CJ-6 & M 170 (Takavetoiset DJ 3A, DJ 5A, DJ 6A) | 1957 | - | 64 | FC 150 & FC 170 Truckit | 1960 | - | 63 | M442 Mighty Mite | 1962 | - | 91 | Wagoneer | - | 69 | Gladiator Pick-Up | 1966 | - | 73 | Jeepster Commando | 1970 | - | 87 | J-sarjan pick-upit | 1974 | - | 83 | Cherokee (Neliovisena 1977 - 83) | 1976 | - | 86 | CJ-7 | 1981 | - | 85 | CJ-8 Scrambler | 1984 | - | 01 | XJ Cherokee | 1986 | - | 93 | MJ Comanche Pick-Up | 1987 | - | 95 | YJ Wrangler | 1993 | - | 98 | ZJ Grand Cherokee | 1997 | - | TJ Wrangler | 1999 | - | WJ Grand Cherokee | 2002 | - | KJ Cherokee |