Kiitokset meidänkin puolesta aurinkoisesta safaripäivästä. Laitoin linkin kuviin tuonne "Kuvia menneistä tapahtumista".
T: Antti&Tupu
Perinteinen kevätsafari Ravijoella 15-16.05.2009, ajo-ohjeet
.
kiitos kivasta safarista ja mahtavista ajoreiteistä! ens kertalaisina ei tiietty mitä odottaa mut tää reissu kyllä yllätti positiivisesti! auto kyl kärsi vähäsen mut saatii onneks kuntoon ystävällisen gaz kuskin avustuksella JA ISO KIITOS kaikille iso pyörästen kuskeille ja muille jotka auttovat meiät pois kivikosta! ja varmasti tullaan muillekki safareille ruttaamaan autoa
T: KeTTu TyTöT.

Kiitoksia meiltäkin! Oli hienoja maisemia ja reititkin sellaisia että vaikka välillä menikin vähän jännäksi niin niitä pystyi ihan hyvin ajamaan. Mitä nyt se viimeinen nousu meni vähän hankalaksi...
Vauriotkin rajoittuivat pienoiseen ja huomaamattomaan helmamuovin naarmuun, muutama naarmu saattoi tulla puiden oksista maalipintaan (tai sitten ovat vain todella sitkeää likaa, hankaamalla vaikuttavat ainakin osittain katoavan) ja siinä viimeisen nousun yhteydessä jokin kamikaze-puu yritti ilmeisesti itsemurhaa ja sai etupuskuriin naarmuja. Kummallisia puita tuolla päin, tuolla lailla hyppivät alle... Ei täällä Helsingissä vaan puut noin kurittomasti käyttäydy. (Täällä sen sijaan kanssa-autoilijat kolhivat toisten kulkineita pysäköidessään.
Eli etupuskuri on tämän reissun jälkeen saanut runtua aika symmetrisesti. Ehkä sillä puulla oli vaan OCD?)
Suurimmaksi harminaiheeksi jäi siis se että hurjimman tuntuisista paikoista ei tullut nyt valokuvia muistoksi.
Toisaalta, ehkä tämä on ihan hyvä - olisivat kuitenkin näyttäneet tylsältä tasamaalta valokuvissa, nyt voi muistella ajoa hurjia mäkiä pitkin ilman että todellisuus tulee tielle.
Suosittelen tilaisuutta siis lämpimästi myös muille aloittelijoille! "Run what you got"-henkisesti mukaan vaan, vaikka muilla tuppaakin olemaan isoja rakenneltuja maastureita niin ajettavaa löytyy myös vaatimattomillekin autoille. (Ja ainakin minusta olisi vallan mukavaa mikäli tällaisissa tilaisuuksissa olisi oma "citymaasturiluokkansa" - ei olisi aina niin pahnanpohjimmainen olo.
Sen harrasteajoneuvon hankkiminen kun ei rahoitus- ja logistiikkasyistä ole ihan niin yksinkertaista että moinen tulisi ihan heti ensi viikolla meille.
Ja siksi toisekseen tämä nykyinen on kuitenkin se reissausvehje joten tämän käytön opettelu on ihan hyvästä niitä aina silloin tällöin vastaan tulevia yllätystilanteita varten.)

Vauriotkin rajoittuivat pienoiseen ja huomaamattomaan helmamuovin naarmuun, muutama naarmu saattoi tulla puiden oksista maalipintaan (tai sitten ovat vain todella sitkeää likaa, hankaamalla vaikuttavat ainakin osittain katoavan) ja siinä viimeisen nousun yhteydessä jokin kamikaze-puu yritti ilmeisesti itsemurhaa ja sai etupuskuriin naarmuja. Kummallisia puita tuolla päin, tuolla lailla hyppivät alle... Ei täällä Helsingissä vaan puut noin kurittomasti käyttäydy. (Täällä sen sijaan kanssa-autoilijat kolhivat toisten kulkineita pysäköidessään.

Suurimmaksi harminaiheeksi jäi siis se että hurjimman tuntuisista paikoista ei tullut nyt valokuvia muistoksi.


Suosittelen tilaisuutta siis lämpimästi myös muille aloittelijoille! "Run what you got"-henkisesti mukaan vaan, vaikka muilla tuppaakin olemaan isoja rakenneltuja maastureita niin ajettavaa löytyy myös vaatimattomillekin autoille. (Ja ainakin minusta olisi vallan mukavaa mikäli tällaisissa tilaisuuksissa olisi oma "citymaasturiluokkansa" - ei olisi aina niin pahnanpohjimmainen olo.

