www.fjdc.org

Mitään kikka kolmosta XJ:n takajarruihin, menevät lukkoon ennen etupäätä, melko ikävä ominaisuus. Autossa ei abseja, vm. -99. Ainoa konsti vetää takarummuista kenkiä kauemmaksi?

Onko kengät oikeinpäin?? Lyhyempi kitka edessä??

Tarvii katsoa, jarrut entisen omistajan jäljiltä. Mitään jarrupaineensäädintä/ kuorman tunnistinta noissa ei ilmeisesti ole? Kiitos vinkistä, katson kengät.

Juu, ei ole kuormantunnistusventtiiliä...

Juu ei ole näkynyt kuormantunnistusventtiiliä, mutta silti rekisteriotteessa lukee jarruissa ALB En ole ikinä uskaltanut ottaa leimalla puheeksi, ettei vain tule kaivaneeksi "verta nenästään"

Mites tämän kans kävi? Selvisikö mitään? Oma 97 oireelee samoin tavoin...

Etujarruteho on puutteellinen ja takapää lukkiutuu, sekä sotkee samalla absin toiminnan täysin.

Korjaustoimenpiteet:

TD XJ.n jarrujen painovaihtelut korjaantuivat sillä, että hioin ruostuneen vasemman etujarrusylinterin männän tonnisella hiekkapaperilla ja WD40.llä. Syynä jumittumiseen ja veden pääsyyn sylinteriä ruostuttamaan on se, että haitarikumin, jarrusatulan ja tiesuolan yhteisvaikutus on kuluttavaa teräkselle.

Kokoonpanossa käytin haitarikumin hapettuneen huulloksen tiivistämiseen jarrusylinterissä kemiallista metallia, että vesi pysyy ulkona ruostuneesta tiivistepinnasta huolimatta.

Tiivisteitä en vaihdellut sen kummemmin, kun olivat vielä ehjiä. Vielä toimii yli puoli vuotta fiksin jälkeen, kohta selviää, onko katsastusmies samaa mieltä?

Alkuun luulin, että autossa kuuluu olla huonot jarrut ja laiska isoruokainen diesel, mutta tunnin puuhastelulla sain Jeeppini takaisin, eli hyvin kiihtyy, jarruttaa suoraan lukkojarrutuksessa ja jarrut ovat hyvin mitoitetut 2,8 tonnin vaunupainollekin, mitä otteesta voi vain ihmetellä.

Korjaus vanhaan kirjoitukseeni:

Vaihtamalla etujarrujen satulat pääsee myös pienempään kulutukseen, eli laahaavat jarrut eivät ole mistään kotoisin varsinkaan kuoppaisilla metsäteillä. Uusiksi vaan, Jamantilta liene löytyy XJn osaa mukavasti.