www.fjdc.org

Iltaa jälleen kaikille!

Kävin taannoin katsomassa haikailemaani FSJ:tä, mutta siitä ei loppujen lopuksi kauppoja syntynyt. Siinä kun olisi ollut turhan paljon touhua käyttöharrasteeksi, joten päätin jatkaa etsintöjä. Aika tarkalleen viikko takaperin kävin sitten hakemassa omani kotiin.






Kyseessä on siis vuoden 1988 XJ- koppainen Jeep Wagoneer. Koneena on se perinteinen 242 kuutiotuumainen ja laatikkona automaatti. Auto on tuotu Suomeen rapakon takaa joskus vuosituhannen vaihteen tietämillä.
Laitettavaa tuossa riittää sopivasti, eli auto toimii käyttöautona ja samalla sitä pääsee ropaamaan sen verran kuin aikaa liikenee. Kopaltaan tuo on hyvässä kunnossa, vain pari pientä kohtaa on löytynyt, joihin täytyy keskittää tarmoa jossakin vaiheessa. Enemmän tuota harrastusta riittää noissa ameriikkalaisissa sähköissä, jotka toisinaan kulkevat pitkin johtoja ja toisinaan taas eivät.
Muita pikkupuutteita löytyi sen verran, että autossa oli paisuntasäiliö halki. Kuulemani mukaan tämä on jopa luettavissa jonkin näköiseksi tyyppiviaksi, en sitten tiedä pitääkö paikkansa. Uusi säiliö ei onneksi ole kallis osa.
Eräs auton puute on vetokoukun puute. Tähän puutteeseen on kuitenkin jo löytynyt ratkaisu, josta kirjoittelen myöhemmin lisää.
Sitten paisuntasäiliön yhteydessä törmäsin jäähdytysnesteongelmaan, joka oman tulkintani mukaan oli tuota kuuluisaa Dex- Coolia. Se tökötti ei loppujen lopuksi näytä olevan ihan niin "coolia", kuin mitä valmistaja antaa ymmärtää. Tästä tulee oma tarinansa myös myöhemmin.
Ja lopuksi yksi harrastuskohde tulee olemaan auton sisusta, joka on saanut oman osansa ajan hampaasta. Tuo ei onneksi estä ajoa millään lailla, joten sitä laitellaan jahka joudetaan.

Nyt kun nuo puutteet tuli listattua, niin sanotaan muutama positiivinenkin sana. Tuo auto on ensinnäkin aivan mahtava! Meikäläisellä ei ole ennen ollut amerikkalaista autoa sen enempää kuin automaattiakaan, mutta hyvin näyttää yhteiselo onnistuvan. Tuo on sopivalla tavalla leppoisa ajettava, mutta näyttää se liikkeellekin lähtevän jos nilkan ojentaa. Kuutoskone on jostakin syystä omaa sydäntä kovin lähellä, joten se yhdistettynä sopivaan neljän litran kokoon takaa jatkuvan hymyn. Tulipa tuolla käytyä sienimetsälläkin kokeilemassa ja helposti kulkee vähän huonommallakin kinttupolulla. Vaikutti siltä, että sienten viereen olisi voinut halutessaan mennä autolla. Alla olevat 31" renkaat nostavat autoa kohtalaisesti ylöspäin ja myöhemmin tulevat parin tuuman korotuspalat viimeistelevät ilmeen.
Kaiken kaikkiaan Jeeppi näyttäisi olevan hulvattoman hauska laite kaikkine "ominaisuuksineen"!

- Oswald

EDIT: Nonni, alko kuvat näkymään!

Kirjoitellaas heti ensimmäisestä projektista, johon tuli ryhdyttyä auton kotiuduttua. Jeepissä oli tosiaan tuo paisuntasäiliö haljennut letkulähdön juuresta ja edellinen omistaja oli sitä korjannutkin jollakin rähmällä:



Aiemmissa autoissa ei ole ollut noin yksinkertaista säiliön kiinnitystä, joten tämä oli iloinen yllätys. Remontti otti arviolta noin 10 minuuttia pienen tauon kera. Ohessa valmis lopputulos:

Tuo malli on hauskan erilainen valoiltaan. hieno peli.
Otan mielläni pikku jutun Jeepster lehteen hankinnasta jos viitsit nähdä vaivaa jotta saataisiin Jeepster lehteen luettavaa?

tänne saapi jutun kuvineen lähettää:
jeepster(at)fjdc.fi

t. Ismo Ämmä

Jatketaan tarinaa jäähdytysnesteen vaihdoksella. Tuota paisuntasäiliötä vaihtaessani huomasin, ettei säiliössä suinkaan kelluskele heleän vihreä neste, vaan ennemminkin punasävyinen mömmö. Ajattelin sitten, että G- sarjan nesteethän ne siellä. Säiliön tyhjennettyäni jouduin toteamaan, että nettiin on mentävä ja lisätietoa on saatava. Lähin aine, joka vastaa ulkonäöltään tuota omassani ollutta porkkanamehua, on Dex- Cool -niminen jäähdytysneste. Tuota ainetta on sekä kehuttu että haukuttu jenkkifoorumeilla, mutta itse en halua ottaa riskejä oman autoni kanssa. Nesteen oli siis lähdettävä. Dexille annetaan suuria lupauksia; vaihtovälin pitäisi olla 5 vuotta tai satatuhatta mailia, joskus jopa 150 tuhatta mailia. Joillain palstoilla sitten kirjoitellaan siitä, miten uudet 5- 8 tuhatta mailia ajetut autot hyytyvät, koska tuo tahma jähmettyy koneeseen. Erään teorian mukaan aine jähmettyy, jos se saa ilmaa. Oli miten oli, nyt se ei enää kierrä minun moottorissani.
Olen ajatellut kirjoittaa tänne foorumille juttuja kuvien kera sitä mukaa kun jotain remppoja tulee tehtyä. Tämäkin jäähdytysnesteen vaihto on hyvin triviaali juttu, mutta laitan silti kuvallisen selostuksen jos siitä joku vaikka jotain kostuisi. Itselleni ei ainakaan ollut selvää esim. tyhjennyspropun sijainti syylärissä..

Tässäpä tarinaa nesteen vaihdosta ja järjestelmän huuhdonnasta:

Aloitin ensin etsimällä tyhjennyspropun, jota en meinannut löytää sitten millään. Lopulta sen sitten paikansin nettifoorumien avulla. Olisi se kai lopulta löytynyt ilmankin, mutta opinpahan samalla muiden tekemistä virheistä: Isot pojat amerikoissa sanovat, että tuo proppu on todella huono. Se on muovia kauttaaltaan, joten se menee rikki jos sitä kohti hengittää. Siihen ei kannata koskea senkään takia, että se ei välttämättä mene enää tiiviisti kiinni, jos sen auki sattuukin saamaan. Kerrottakoon myös, että se ei kuulemma ole ruuvi/ pultti, vaan se on venttiili, jonka ei tulisi kääntyä kuin neljäsosakierros. Tyhjennyksessä kestää noin vuoden verran. Täältä se kuitenkin löytyy:




Tuon luettuani tulin siihen tulokseen, että irrotan alavesiletkun. Se onnistui varsin kätevästi näin:

Ensin irrotetaan keulalta sähköflekti.


Sitten irrotetaan alavesiletku moottorin kyljestä, ei siis syylärin kyljestä. Saa sen sieltäkin irrottaa, mutta omaan silmään näytti siltä, että nesteet tulisivat päätymään kaikkialle muualle kuin keräysastiaan. Itse lisäsin keräysastian alle vielä 10-15 senttiä koroketta, jolloin käytännössä kaikki nesteet päätyivät astiaan.


Ja tälläistä tavaraa sieltä sitten tuli ulos.


Seuraavaksi otin puutarhaletkun kauniiseen käteen, ja aloitin järjestelmän huuhtomisen. Kävin läpi joka-ainoan jäähdytysjärjestelmään liittyvän letkun ja putken. Vettä on hyvä laskea myös virtaussuuntaa vastaan, koska osa talmasta irtoaa paremmin siihen suuntaan. Luin järjestelmän ilmauksesta sen verran, että lämmityslaitteen tulisi olla max- asennossa, joten sovelsin samaa myös tässä huuhdonta- osiossa. Näin vesi huuhtoi myös lämppärin kennon. Tätä projektia varten on sitten hyvä varata kunnolla astioita. Tuota vanhaa tavaraa riittää..



Lopuksi vielä parit kuvat ylävesiletkun liitoksesta, toivotaan ettei koneen sisällä näytä aivan samanlaiselta.




Järjestelmän täytön tein niin, että ensin täytin syylärin ylävesiletkun kautta ja sen jälkeen täytin loput paisuntasäiliöstä. Käytin auton lämpimäksi se lämmityslaite päällä ja lisäsin paisuntasäiliöön tavaraa sitä mukaa kun autoa janotti. Hyvin on toiminut ainakin tähän asti, eikä vaikuta että järjestelmään olisi jäänyt ilmaa.
Todennäköisesti seuraavat jäähdytysnesteen vaihdot tulee tehtyä nopeutetulla aikataululla, tokko kestäävät vihreät nesteet vihreinä kovinkaan kauaa.

Iltaa taas kaikille!

Tässä on tullut pari tankkausväliä ajettua ja uteliaisuudesta olen laskeskellut Jeepin kulutuksia. Tällaisen auton kanssahan ei kulutusta voi pahemmin miettiä, mutta koska se kuitenkin aina kaikkia kiinnostaa, niin laittelenpa tähän postiin nyt ja jatkossa noita tuloksia näkyville. Saavatpahan vastaavan hankintaa suunnittelevat vähän jotain kuvaa tuollaisen janosta.

Ensin muutama sana tuosta autosta ja omista periaatteista:
- Alla on 31" renkaat
- Kyseessä on 170 hp versio, ei siis HO
- Autossa on "sport/comfort- nappi", joka mitä ilmeisimmin vaikuttaa lähinnä vaihteiston vaihtorajoihin; "sportilla" ylöspäin vaihto tapahtuu myöhemmin ja alaspäin aiemmin. Sport- asennossa auto tuntuisi pysyvän paremmin tuolla vetoalueella. Jää nähtäväksi miten on kulutuksen laita.
- Kaikki tulokset ovat yhdistettyjä, en pysty erittelemään kaupunkia ja maantietä, koska molempia tulee mukaan väkisin.
- Autossa käytetään vain 98E:tä, voi olla että Jeepillä voi ajaa myös 95E:llä, mutta nyt on kyseessä periaate (piste)
- En koeta erityisesti ajaa säästäen ja herkutella "pisaralla pisimmälle", ennakointia harrastan kylläkin
- Maantiellä ajan korkeintaan 100km/h, ajonautinto katoaa kovemmassa vauhdissa

Sitten asiaan:
04.10. C RWD 171,5ml/276,0km 37,17l 13,47l/100km 17,5mpg (US)
13.10. C RWD 395,5ml/636,5km 82,41l 12,95l/100km 18,2mpg
13.11. S RWD 1265,2ml/2036,0km 272,22l 13,37l/100km 17,6mpg

Tuli tuossa eräänä päivänä tiukattua kuskin puolen oven lukkopesä. Lukko oli löystynyt niin paljon, että avainta kääntämällä lukko pyöri ensin melkein puoli kierrosta mukana ennen kuin ovi meni lukkoon. Lisäksi lukkopesä oli alkanut jo hölskyä ja pian se olisi puhkonut maalipinnan.
Ajattelin ensin, että lukkopesä olisi kierteytetty ja lukko olisi kiinnitetty oveen isolla mutterilla, mutta näinhän se ei tetenkään olllut:

Ovipahvin irrotus on tehty todella helpoksi. Oven kahvan alta löytyy kaksi ristipääruuvia ja oven avaussalvan alta yksi. Niiden poistamisen jälkeen pahvin voi varovasti kammeta irti. Pahvin klipsit ovat. ns. "harjasmallisia" eli niissä on harjakset jotka pureutuvat kiinnitysreiän reunoihin.



Kädessäni näkyvä lipare on klipsi, jolla lukkopesä on kiilattu paikalleen oveen. Tällä kertaa remontista selvittiin helpolla, kun kiristämiseen tarvittiin vain noiden kuvassa näkyvien "kynsien" vääntämistä enemmän kaarelle. Sen jälkeen tungin tuon klipsin vain takaisin oven ja lukkopesän väliin.
Nyt on taas napakka lukko ovessa.

Jatketaas kirjoittelua, nyt kun kerran päästiin vauhtiin. Jeeppi teki ensimmäisen kerran tenän parisen viikkoa sitten. Enteileviä oireita ei juurikaan ollut. Saman päivän aamuna auto kävi kylmänä hieman raskaan oloisesti, aivan kuin ryyppy ei olisi päällä ja auto taistelisi sammumista vastaan.
Kävin viemässä muksun hoitoon ja hoitotädin pihalla autoa sai suostutella käyntiin vähän pidempään. Akkukin alkoi jo loppua, kun moottori viimein heräsi. Akun merkki oli Interstate ja valmistusmaa Amerikan Yhdysvallat, joten arvelin akun olevan ainakin 10 vuotta vanha. Marssin kylällä sijaitsevaan varaosakauppaan uuden noutoon, toivoen samalla että käynnistysongelmat katoaisivat tuoreen ja ponnekkaan akun avulla.
Ensin niin kävikin, jeeppi toimi täysin moitteetta koko päivän, kunnes oli aika hakea neiti kotiin hoidosta. Jälleen hoitopaikan pihalla startatessa auto teki tenän. Tällä kertaa auto lähti aivan normaalisti käyntiin, mutta sen jälkeen nosti kierrokset noin 3000 paikkeille ja sammui. Moottorin sai pidettyä käynnissä vähän pidempään, kun polki kaasua. Siltikin auto sammui väistämättä. Siinä kaikki mahdolliset mieleen tulevat asiat tarkistettuani oli pakko luovuttaa ja hankkia muu kyyti kotiin auton jäädessä vuorostaan hoitoon. Sen verran saatiin johtolankaa kaivettua, että bensapumppu ei pyörinyt.
Viikon ajan auto makasi hoitopaikan pihassa, ja minä auton alla aina kun muksulla oli hoitopäivä. Tulipahan uusittua mm. suodatin ja pumpun rele. Työkaveri pääsi lopulta hinaamaan auton kotiin ja korjaus alkoi helpottua, kun kotitalli oli lähellä.
Jenkkifoorumilta löytyi sitten lääke ongelmaan: bensapumpulla on etuvastus, joka pudottaa pumpulle menevää jännitettä. Harrastajakollegat Atlantin toisella puolella ovat ohittaneet vastuksen yksinkertaisesti liittämällä sen johdot yhteen. Päätin kokeilla, josko siitä olisi apua ja bensapumppu heräsi jälleen eloon.
Espoosta löytyi uusi vastus suoraan hyllystä, joten kaikki on siltä osin taas kunnossa.
Ohessa vielä kuvat tästä(kin) remontista:


Vastus on keraaminen ja jostain kumman syystä se on kiinnitetty kuskin puolen lokasuojaan pultilla, ilman minkäänlaisia suojia. Omaan mieleeni ei tulisi puristaa keraamista osaa kahden metallin väliin, etenkään kun jeepin konehuoneessa on jonkin verran noita lämpötilan vaihteluita.


Tässä kuvassa näkyy, kuinka vastuksessa on hiuksen hieno halkeama. Tuo riitti katkaisemaan matkan teon kokonaan. Tarkastin vanhan vastuksen mittarilla ja lukemat hyppivät välillä 0 ja 1,8 ohmia. Kuvassa näkyy uuden vastuksen lukema, joka on aika tasan 1,6 ohmia. Samassa kuvassa on vielä nähtävillä tuo johtoliitos, jolla auton sai taas liikkeelle.


Tässä vielä kuva uudesta vastuksesta paikallaan. Lisäsin vastuksen alle kaistaleen kumimattoa ja kiinnityspultin alle laitoin kattopeltien kiinnityksessä käytetystä ruuvista kumialuslevyn.

Tämä projekti oli vähän pidempi kestoinen, mutta valmista tuli pari päivää sitten, joten kirjoitetaan tästäkin nyt kerralla.
Jeepissäni ei ollut ostettaessa lainkaan vetokoukkua ja kyllähän sellainen täytyy olla. Tutkin erilaisia vaihtoehtoja ja päätin päästä halvalla tästä hommasta. Ostin siis purkuautosta koukun, jonka entrailisin pikkuhiljaa:


Ostamani koukku on irrotettavaa mallia, mutta sitäpä ei oltu aiemmassa elämässään pahemmin irroteltu. Kuvassa koukku on purettuna osiin, noin kahden tunnin hikijumpan päätteeksi. Pistokkeen kiinnityspelti oli mätinyt kokonaan läpi, joten se oli uusittava. Muistini mukaan minulla piti olla paksua, noin 3-4 millistä peltiä jossakin varastossa, mutta ei sitä löytynyt. Tein sitten ohuemmasta pellistä "tilapäisen" ratkaisun. Todellisuudessa se tullee olemaan tuossa, kunnes mätii taas läpi. Hitsisauma ei ole kovin kaunis näky, mutta kyllä se tuohon jäi kiinni. Koneena minulla on valovirtakäyttöinen ydintäytenitoja, joten perustellaan olemattomia hitsaustaitoja vaikka sillä.


Yläkuvassa on vetokoukun palkki tyhjennyksessä. Sisältä löytyi maa-aineksen lisäksi lapiollinen ruosteista discohilettä, joka tuli ulos kohtalaisen näppärästi magneettipoimijaa käyttämällä.
Seuraavassa kuvassa roikutaan katosta valmiina ottamaan väriä ylle.
Kolmannessa kuvassa koukku maalattuna, uusilla pulteilla ja johtosarjalla. Sarjaan jouduin myöhemmin hankkimaan vielä pidemmän kaapelin. Värisävyksi valitsin aina tyylikkään Hammerin mustan.
Neljäs kuva on puskurin kiinnityspulteista. Puskuri irtoaa muistaakseni T50 torxilla ja 13mm avaimella.


Tässä näkymä puskurin kiinnikkeen taakse, runkopalkin sisään. Isältäni tuli näppärä vinkki; pultinkannat sopivaan lattaan hitsaamalla ei tarvitse pitää palkin sisältä kiinni kiristettäessä ja samalla latta tukee koko palkin alalta, kun pultteja käyttämällä tukea tulee vain aluslevyjen kohdalle. Ostamani latta sattui olemaan liian leveää, joten se ei olisi mahtunut pulttien kanssa tuosta palkin reiästä sisään. Jouduin siis kiinnittämään koukun vain pulteilla. Laitoin pultit alhaalta ylöspäin, jotta pohjassa ei roikkuisi turhaan pitkiä pultin päitä. Magneettipoimija on näppärä tässäkin hommassa.
Kuvassa, jossa on tunkki puskurin alla, on meneillään pieni puskurinmuokkaus. XJ Cherokeehen tarkoitettu ja sellaisessa kiinni ollut vetokoukku ei mahtunut XJ Wagoneerin puskurin alle. Tunkkasin puskurista varovasti ylöspäin ja totesin, että jäykkää on materiaali. Auto nousi ilmaan ja puskuriin ei tullut jälkeäkään. Vajaan vartin verran pomppelehdin puskurin päällä, kunnes sain sen pysyvästi taipumaan tarvittavat 5 milliä.
Neljännessä kuvassa näkyy kaapelin läpivienti, jonka tein vasemman takavalon sisälle. Näin rapa ei roisku läpivientiin. Käytin läpivientikumia, jotta ei synny nirhaumia kaapelin kuoreen. Kuvassa näkyy myös rippeet leppäkyljistä, jotka autossa on joskus olleet.
Sähkökytkennät oli helppo tehdä asennussarjan ohjeiden mukaan. Vielä kun olisi keskittynyt alusta lähtien tekemisiinsä, niin ei olisi tarvinnut purkaa ensimmäistä kytkentää...
Tässä kuva valmiista koukusta:

Tällainen ongelma tuli eteen, kun olin saanut tuon ylempänä mainitun bensapumpun etuvastuksen korjattua. Remontin päätteeksi laitoin virrat päälle ja toiveikkaana kuuntelin, kuinka bensapumppu lähti jälleen käyntiin. Seuraavaksi vain avaimesta auto käyntiin ja baanalle? Ei.
Autosta oli kadonnut kipinä kokonaan. Mietin missä voisi olla vika, kun muuta ei oltu autolle tehty kuin hinattu se kotipihalle. Kävin läpi kaapelit ja liittimet, mutta mitään ei löytynyt. En uskonut, että matkalla kampiakselin asentoanturikaan olisi voinut mennä rikki, joten menin jälleen nettiin. Kohtalaisen pitkän kaivamisen jälkeen löytyi yksi posti, jossa mainittiin, että jos jeeppiä starttaa kaasun kanssa tai pumppaa kaasua startatessa, saattaa ECU mennä siitä sekaisin. Tässä tapauksessa en tosin ollut startannut kaasun kanssa, mutta pumppasin kaasua pitääkseni auton käynnissä. Auto oli ilmeisesti viimeisen kerran sammunut samalla kun olin vielä pumpannut kaasua, joten ECU otti siitä paniikit.
Käytin akkua irti noin 5 minuutin ajan ja auto starttasi taas. Eli tästä selvittiin ECU:n resetoinnilla.

Olen seuraillut Wagoneerin lämpömittarin liikkeitä ja todennut, että kovin paljoa 170 Fahrenheitia kuumempana se ei suostu käymään. Mielestäni noin 75 Celsius- astetta on turhan viileä moottorille, joten päätin vaihtaa auton mukana tulleen 195 F:n eli 91 C:n termostaatin tuon entisen kesätermarin tilalle. Jos saisi kabiinin puolellekin vaikka lämpimämpää ilmaa vähän nopeammin, niin sekin olisi plussaa. Sitten vaihtohommiin:


Termostaatin kotelo on näppärästi tarjolla suoraan koneen päädyssä ja se on kiinnitetty vain kahdella 13mm:n pultilla. Tässä vanhemmassa mallissa ei ole mitään antureita kiinnitettynä koteloon, joten pultit vain irti ja kotelo pois. Moniurahihnaa joutuu vähän painamaan, jotta alemman pultin saa irti. Omassa Jeepissäni nestekierto kulkee paisuntasäiliön kautta, joten kaikki termostaattia ylempänä ollut jäähdytysneste valui luonnollisesti ulos kun koteloa raotti. Jos ulkona ei olisi ollut talvi, niin olisin mieluummin tehnyt tämän homman pihalla. Nyt pääsin kuivaamaan ylimääräisiä roiskeita montun lattialta.
Oheisista kuvista voi nähdä jälleen, mitä tuo aiemmin ylistämäni Dex- Cool -jäähdytysneste saa aikaan. Kaikki on tuon oranssin talman peitossa!


Tämä kuva oli pakko laittaa yksinään, on se niin taiteellinen. Kuva ei ole turkkilaisesta tippukiviluolasta, vaan meikäläisen koneen sisältä! Katsotaan montako mailia on vielä edessä! Topakasti tuo auto vaan kulkee, joten en aio nyt tehdä tälle asialle mitään. Vähän kuitenkin vaikuttaisi sille, että GM on onnistunut luomaan paradoksaalisen aineen, joka sekä tukkii että syövyttää.


Hyvän tovin hangattuani noita tiivistepintoja, sain ne näyttämään sille, että ne saattaisivat pitää nestettä. Värkkäsin uuden tiivisteen millisestä tiivistepaperista ja ruuvasin koko komeuden takaisin kiinni. "Poissa silmistä, poissa mielestä." Ai niin, termostaattihan ei ole millään klipseillä paikallaan, vaan se vain laitetaan uraansa ja kotelo päälle. Omalla kohdallani termari tippui aina kriittisellä hetkellä pois urastaan, joten muutamia kertoja kiroiltuani otin mattoveitsen, jonka terällä painoin termostaattia uraansa samalla, kun ruuvasin kotelon paikalleen.

Jostakin syystä auto ei tämän päivän noin 200 kilometrin koeajolenkillä nostanut edelleenkään lämpöjä kuin ehkä nihkeästi 80 asteen tienoille. Täytynnee kokeilla tulpata keula umpeen, jos ajoviima vaikka jäähdyttää liikaa. Jos kellä on ideoita, mistä mokoma voisi johtua, niin otan mielelläni vastaan.

Ai saakeli että näyttääkin pahalta tuon DEX-COOL:n jäljet Omassa letukassa näyttää jäähydysneste myös kovin "ruosteiselta" ja ajattelin että onpas päässeet nesteet huonoon kuntoon ja huuhtelen sen kunhan ennätän. Pimeässä kattelin sitä silloin taskulampun valossa... Lämmöt ei myöskään nouse ja hommasin uuden termarinkin jo odottamaan vaihtoa. Nyt tuli kuitenkin sellainen vilunväreitä aiheuttava deja-vu fiilis kun muistan nähneeni auton käyttöohjekirjassa maininnan tuosta DEX-COOL:sta. Sitähän siellä sitten varmaan onkin systeemi täynnä

EDIT: Niin ja piti vielä kehumani, että kyllä on hienon näköinen kulkine sulla

Kiitos, kiitos! Iästään huolimatta tuo on pahimmilta ruosteilta ja klommoilta välttynyt, joten ihan kelpo auto tuo on ollut, kunhan tekniikan sai tottelemaan kunnolla. Alun pikku takertelun jälkeen ollaan yhdessä ehditty jo 5000 mailia kulkemaan, joten olen ollut kyllä tyytyväinen hankintaan.

Kannattaa joo hankkiutua eroon tuosta litkusta. Veikkaan, että saattaa päästä vähemmällä mielipahalla ja rahan menolla.

Lueskelin jo ennen oman auton ostoa tuota sinun rakennusprojektiasi. Vaikuttavan näköinen on omakin rassisi! Varmasti todella metka ajettava tiellä ja tiettömällä!

Hyvää joulun odotusta kaikille!

Miltei vuosi on ehtinyt vierähtää viime päivityksestä! Tyhjän panttina ei ole tullut istuttua, mutta tänne asti en ole ehtinyt juttuja kirjoitella. Lienee siis aika kerrata, mitä on tullut touhuttua.
Viime kesänä Jeepin ohjaus alkoi tuntua melko letkeältä, jopa siinä määrin, että tiellä pysyminen oli jo työn takana. Täytyi siis kumartua auton alle katselemaan, mikä siellä hiertää ja vastaus löytyikin melko helposti, kun kaveri käänteli rattia ja itse katselin alla tapahtumia. Autolle oli tullut nivelrikkoja useampiakin.
Uusiksi meni aiheessakin mainitut raidetangon pää, välivarren pää sekä panhard- tanko. Nuo kun vaihdoin uusiin, niin muutos oli sen verran suuri, että hetken luulin ajavani formulalla! Ohessa kuva uusista osista.



Liekkö noilla osilla vaikutusta tuohon kilpa-automaiseen fiilikseen? Huomatkaa pakkauksen maininta, "Nascar Performance".

Vaihtotyö on niin suoraviivainen, etten sitä vaivaudu tähän selostamaan. Nelivedoissa on nyrkkisääntönä, että pyörät osoittavat samaan suuntaan, ei siis haritusta, kuten etuvedoissa. Helppo tehdä vaikka kotipihalla, kun katsoo renkaan ulkopintaa pitkin. Ei ainakaan itsellä ole ollut mitään ongelmia!
Purkuvaiheessa joutui käyttämään liekkiä apuna, kun oli sen verran jumittuneet nuo vanhat tangot paikoilleen. Jänniä suhinoita ja pihinöitä kuului putkien sisältä ja kun viimein nivelet irtosivat, niin tuli ihan kohtalaisella paineella höyryä ulos. Varokaatten siis, jos liekillä joudutte auttamaan!
Laitoin vielä kuparitahnaa kierteisiin, niin lähtee ensi kerralla toivottavasti paremmin irti.

Jatketaan nyt, kun vauhtiin kerran päästiin!

Vähän tuon nivelrempan jälkeen auto alkoi nykimään. Alkuun se oli lähes huomaamatonta; auto kulki aivan normaalisti, mutta silloin tällöin jätti ikään kuin iskun väliin. Tuli vaihdettua tulpat ja pyörijät ja muut, mutta niillä ei ollut vaikutusta asiaan. Vika alkoi ajan mittaan pahenemaan niin, että lopulta auto nykytteli jo urakalla.
Espoosta kävin sitten kokeeksi hakemassa kampiakselin asentoanturin ja vikahan poistui samalla kertaa! Tuohan on vaihdettu varmaankin jokaiseen jeeppiin ainakin kertaalleen, sen verran yleinen vika tuntuu olevan.
Ohessa on jälleen kuvasarja vaihtotyöstä. Laatu on mitä on, koska tuo välikkö ei ole kuvaamisen kannalta se otollisin.



Anturi löytyy turbiinikopasta, noin kello 11 kohdilta takaa päin autoa ihastellessa. Vaatii sitten räikkään jatkopätkiä ja pitkiä hermoja. Tuli itse pujoteltua tuo kaapeli myös ensin väärää reittiä, joten se sitten jäi mukavasti pakosarjaa vasten lepäämään.
Helpointa oli mielestäni pujotella kaapeli ylhäältä alaspäin, jolloin painovoima hoitaa eteenpäin menemisen ja itse voi keskittyä vain siihen pujotteluun.

Kesällä oli aikaa näperrellä pienempiä ja himpun verran vähäpätöisempiäkin juttuja. Autohan on tuotu Ameriikasta, joten siinä ei ole sumuvaloa. Aiempi omistaja oli sellaisen autoon jo laittanut, mutta se oli ehtinyt lopettamaan toimintansa. Sähköt oli tuotu auton taakse tyylikkäästi keltaisella sähköjohdolla, pintavetona. Homma alkoi selvittämällä, tuleeko auton taakse asti sähköä.
Koska sähkö edelleen tuli perille asti, oli melko helppoa kytkeä uusi lamppu. Tungin vain pintavetona rakennetun kaapelin koteloiden suojiin ja pääsin asennushommiin. Hetken jouduin miettimään lähinnä sitä, mihin aion uuden lampun sijoittaa. Päätin käyttää puskurin kiinnikettä apuna, vaikka lamppu tuossa paikassa onkin vähän "otilla". Noita onneksi saa motonetistä lähes uloskantohintaan, joten ei tule perikatoa, jos tuo matkalle joskus jääkin. Jälleen kuva mukana!